torstai 19. marraskuuta 2009

Klassinen liberalismi

Innostuin Risto Harisalon ja Ensio Miettisen Luottamuspääoma-kirjasta sen verran voimakkaasti, että päätin heti perään lukea myös kaksikon toisen teoksen Klassinen liberalismi. Kuten nimestä voi päätellä, kirja on kattava kuvaus klassisesta liberalismista yhteiskunta-aatteena ja siinä käydään läpi liberalismin kehityshistoria sekä eri koulukunnat.

LIBERALISMIN SYNTY

Liberalismi syntyi korvaamaan esikapitalistisia yhteiskuntaa, joille tunnusomaista oli privilegiot, monopolit, kilpailun kieltäminen, markkinoiden puuttuminen ja ihmisten toimintaa rajoittavat olosuhteet kuten maaorjuus ja säätylaitos. Liberalismi korvasi esikapitalistiset tuotantotavat yksityisyrittäjyydellä ja vapaalla markkinataloudella ja loi uuden talousjärjestelmän, kapitalismin. Ensi kertaa ihmisillä oli vapaus yksityisomistukseen, yrittäjyyteen ja toimimiseen markkinoilla sekä tuottajina että kuluttajina. Kirjoittajien mukaan liberalismin keskeisiä elementtejä ovat demokratia, laillisuusperiaate, yhteiskuntarauha, vapaus, kilpailuprosessi, vapaa hintajärjestelmä sekä yksityisomaisuus. Liberalismin alkuperäinen aate voidaan nähdä jakaantuneen kahtia mannermaiseen ja skottilaiseen (klassiseen) liberalismiin. Näistä mannermainen kehittyi erityisesti Ranskassa, jossa tasa-arvo nousi vapautta tärkeämmäksi. Klassinen liberalismi taasen kehittyi erityisesti Iso-Britanniassa ja se korosti vapautta ennen tasa-arvoa.

KLASSINEN KOULUKUNTA

Vaikutusalue: Skotlanti

Merkittävimmät edustajat: John Locke, David Hume, Adam Smith, Henry Thornton, Adam Ferguson, Thomas R. Malthus, Jean-Baptise Say, David Ricardo, Frederick Bastiat, John Stuart Mill ja Herbert Spencer.

Keskeiset ajatukset:

Vapaat markkinat yrittäjineen, omistusoikeuksineen ja vapaasti kehittyvine hintoineen hyödyttävät ihmisten enemmistöä, kun taas julkiset interventiot ovat useimmiten ihmisille haitallisia.

Yksityisomaisuus on instituutio, joka tekee kansalaisyhteiskunnan mahdolliseksi. Ilman yksityisomaisuutta ihminen ei ole vapaa tekemään omia valintojaan. Vasta silloin kun hänellä on oikeus omistaa ja käyttää omaisuuttaan haluamallaan tavalla, hän on vapaa.

Valtion tehtävänä on suojella kansalaisten henkeä ja omaisuutta rikoksia, vilppiä ja petoksia vastaan.

Kun ihmiset joutuvat ottamaan omissa tuotannollisissa valinnoissaan toiset huomioon, he hyödyttävät samalla muita ja viime kädessä koko yhteiskuntaa.

Oman edun periaate: ihmisen on annettava edistää mahdollisimman vapaasti sellaisia asioita, joista hän on itse perillä ja joita hän pitää tärkeinä itselleen ja lähipiirilleen.

Näkymätön käsi: omaa etua tavoittelevien ihmisten tekojen yhteisvaikutus on pääsääntöisesti positiivinen.

Työnjaon spontaani prosessi on ihmisille mahdollisuus luoda aineellista vaurautta ja vapautua köyhyydestä ja osattomuudesta.

Evoluution neljä vaihetta: 1) metsästäjien aika (the age of hunters) 2) paimentamisen aika (the age of shepherds) 3) maanviljelyn aika (the age of agriculture) ja 4) kaupan aika (the age of commerce)

ITÄVALTALAINEN KOULUKUNTA

Vaikutusalue: Wien, Itävalta

Merkittävimmät edustajat: Carl Menger, Friedrich von Wieser, Eugen Böhm-Bawerk, Ludvig von Mises, Friedrich A. Hayek, Wilhelm Röpke, Ludwig M. Lachmann, Israel Kirzner, Henry Hazlitt, Albert Jay Nock

Keskeiset ajatukset:

Subjektivistinen arvokäsitys: Klassisen koulukunnan mukaan asioilla on rahassa ilmaistava objektiivinen arvo. Itävaltalaisten mukaan arvo on subjektiivista eikä asioilla ole sellaista objektiivista arvoa kuten esimerkiksi tuotantokustannukset. Subjektivismi tarkoittaa sitä, että eri asioiden arvo riippuu ihmisten subjektiivisista arvostuksista. Hyödykkeellä ei ole arvoa itsessään vaan niiden arvo määräytyy siitä, millaisen merkityksen ihmiset antavat niille omissa valinnoissaan. Ihmisten omat arvostukset selittävät heidän valintojaan ja tekemisiään. Arvo riippuu aina valitsevasta ja toimivasta ihmisestä, eikä sitä ole olemassa ihmisten tietoisuuden ulkopuolella.

Rajahyötyteoria: Koska arvot ovat subjektiivisia, hinnat muuttuvat jatkuvasti. Hyödykkeen hinta määräytyy sen ihmisille tuottaman hyödyn perusteella.

Kapitalismi on ainoa toimiva taloudellinen järjestelmä, koska se hyväksyy tietyt instituutiot kuten yrittäjyyden, yksityisomaisuuden, vapaan hintajärjestelmän, kysynnän ja tarjonnan esteettömän määräytymisen markkinoilla ja laillisuusperiaatteeseen nojaavan hallitusvallan.

Ensimmäisen ja toisen asteen hyödykkeet: Ensimmäisen asteen hyödykkeillä tarkoitetaan kulutushyödykkeitä kuten esimerkiksi huonekaluja. Toisen asteen hyödykkeillä tarkoitetaan tuotannontekijöitä, joita käytetään kulutushyödykkeiden tuottamiseen. Sosialismin ja kapitalismin ero on se, että kapitalismissa myös toisen asteen hyödykkeet ovat yksityisessä omistuksessa kun sosialismissa ne omistaa valtio. Ennen kuin tuotannontekijöitä hankitaan, joudutaan miettimään, mihin tarkoitukseen ja kuinka tuotannontekijöitä aiotaan käyttää. Kapitalismissa tämän päätöksen tekevät yrittäjät, sosialismissa poliitikot ja virkamiehet.

Taloudellinen laskenta: eri vaihtoehtoja punnittaessa yrittäjä tekee laskelmat omiin subjektiivisiin arvostuksiin ja tarkoituksiin perustuen. Sosialistisen suunnittelijan on mahdoton pystyä tietämään ihmisten erilaisista arvostuksista sekä ihmisten eri arvostusten keskinäisestä arvottamisesta.

Markkinataloudessa kuluttajat päättävät, kuka yrittäjistä menestyy ja kuka ei.

Työttömyys johtuu siitä, että valtio tai ay-liike pakottavat interventioillaan yritykset maksamaan niin korkeaa palkkaa, että kuluttajat eivät ole enää halukkaita kuluttamaan vaadituilla hinnoilla. Minimipalkkalait ja yleissitovuudet saavat siten aikaan työttömyyttä. Suorien vaikutusten lisäksi interventiot yhdellä tuotannonalalla aiheuttavat ongelmia toisella tuotannonalalla.

Työmarkkinoiden vapaus: palkka riippuu kolmesta tekijästä, 1) työvoiman tarjonnasta, 2) ihmisen kyvystä tehdä työtä tuottavasti ja 3) investoinneista teknologiaan. Investoinnit tuotantoteknologiaan nostavat työntekijöiden palkkoja ja kohottavat heidän aineellista elintasoaan.

CHICAGON KOULUKUNTA

Vaikutusalue: Chicago, USA

Merkittävimmät edustajat: Frank Knight, Jacob Viner, Henry Simons, Theodore Schultz, George Stigler, Ronald Coase, Milton Friedman ja Gary Becker.

Keskeiset ajatukset:

Rahan kvanttiteoria eli monetarismi. Rahalla on kaksi määrää, nominaalinen määrä ja todellinen määrä. Nominaalinen määrä tarkoittaa sitä rahan määrää, jonka jokainen maa ilmaisee omalla valuutallaan. Jälkimmäisellä tarkoitetaan rahalla saatavien hyödykkeiden kokonaismäärää kansantaloudessa. Rahan tarjonnan ja hyödykkeiden hintojen välillä on empiirisesti havaittava ja johdonmukaisesti käyttäytyvä riippuvuussuhde, joka ilmenee hintoina. Rahan tarjonta nostaa hyödykkeiden hintoja ja lisää tuotantoa, mutta saa myös aikaan inflaation. Tämä havainto on Keynesiä vastaan, jonka mukaan hallitusvalta voi lisätä rahan tarjontaa tarvitsematta pelätä inflaatiota. Keynesin mukaan rahan tarjonnan lisäys kansantaloudessa aktivoi kysyntää, joka aktivoi puolestaan yrityksiä luomaan uusia työpaikkoja.

Chicagon koulukunnan keskeinen teesi on inflaation vastustaminen.

Taloudellisten lamojen ja heilahtelujen syyt löytyvät poikkeuksetta hallitusvallan rahapoliittisista päätöksistä, eivät vapailta markkinoilta.

Hallitusvallan tehtävä on suojella kansalaisten taloudellisia ja poliittisia vapauksia. Chicagolaiset näkevät julkisella roolilla selkeät omat tehtävät.

Kilpailun rajoittaminen, perustellaanpa sitä miten tahansa, merkitsee aina tulojen siirtoa enemmistöltä eli kuluttajilta vähemmistölle eli tuottajille. Talouden ongelmiin ratkaisuja tulisi etsiä julkisen sääntelyn helpottamisesta, monopolien purkamisesta ja omistusoikeuksien vahvistamisesta.

JULKISEN VALINNAN KOULUKUNTA

Vaikutusalue: Bloomington, Rochester ja Virginian koulukunnat

Merkittävimmät edustajat: James M. Buchanan, Anthony Downs, Gordon Tullock, Richard E. Wagner ja Duncan Black.

Keskeiset ajatukset:

Ihmisten on luonnollista käyttää erilaisia keinoja tavoitteidensa edistämiseksi. He voivat toteuttaa niitä joko markkinoilla tai politiikassa.

Homo economicus: yksilöt toimivat rationaalisesti, tarkoituksenmukaisesti ja omaa etuaan tavoitellen ympäristön rajoitteiden sallimissa puitteissa.

Suhtautuu neutraalisti sekä julkiseen sektoriin että markkinoihin. Perinteinen jaottelu yksityiseen ja julkiseen sektoriin on tarpeeton, koska molemmat koostuvat yksiköistä.

Privilegiohyödyt eli tulonsiirrot ovat sekä poliittinen että taloudellinen ongelma.

Korostaa perustuslakia poliittisesti ja taloudellisesti merkittävänä instituutiona.

Kritisoi voimakkaasti virastopolitiikkaa, joka yrittää ohjata politiikkaa ja maksimoida oman budjettinsa. Virastot pyrkivät hankkimaan itsellensä uusia tehtäviä ja kasvattamaan toimintavapauksiaan siten, että ne ovat yhä vaikeammin poliitikkojen valvottavissa ja ohjattavissa. Viranomaiset eivät vastaa valinnoistaan henkilökohtaisella omaisuudellaan kuten yrittäjät.

Julkisten yritysten monopoliasema hyödykemarkkinoilla ei kannusta niitä kehittämään uusia tuotteita, tehostamaan palveluaan ja karsimaan kustannuksiaan. Julkisilla yrityksillä on taipumus investoida poliittiseen prosessiin markkinoiden sijasta. Niille on tärkeämpää onnistua poliitikkojen silmissä kuin asiakkaiden silmissä.

ANARKOKAPITALISTINEN KOULUKUNTA

Vaikutusalue: Eurooppa ja USA

Merkittävimmät edustajat: Etienne de la Boetie, Albert Jay Nock, Morris ja Linda Tannehill, David Friedman, Robert Nozick, Ayn Rand ja Murray Rothbard.

Keskeiset ajatukset:

Vapaa markkinatalous eli kapitalismi on tiedossa olevista mahdollisuuksista paras vaihtoehto anarkististen tavoitteiden edistämiseksi.

Valtio on vapautta uhkaava voima. Markkinatalous, yksityisomaisuus, vapaa hintajärjestelmä ja vaihdon vapaus ovat vapauden mahdollistava voima.

Jos ihmisillä ei ole mahdollisuutta yksityisomaisuuteen, he eivät kehitä tuotannon mahdollistavia työkaluja ja -välineitä eivätkä näe vaivaa huolehtiakseen tuotannosta.

Vapailla markkinoilla ihmisen omat ratkaisut selittävät hänen onnistumisensa ja epäonnistumisensa.

Vain hyödykkeiden yksityinen tuotanto on hyväksyttävää. Yleinen järjestys ja turvallisuus, oikeudenkäyttö, maantiet jne voidaan tuottaa yksityisin voimin eikä siihen tarvita julkista valtaa.

Nozick ja omaisuuden kaksi ulottuvuutta: Ensinnäkin jokaisella ihmisellä on omaisuus itsessään (self-ownership). Jokaisella ihmisellä on luonnonlain antama oikeus päättää itsestään. Toiseksi omaisuutena on pidettävä kaikkea, mitä ihminen tuottaa tai hankkii hyväksyttävästi - vapaaehtoisin sopimuksin - itselleen. Luonnollinen oikeus edellyttää, että näin hankittu omaisuus nauttii yhtä suurta suojaa kaikkea aggressiota vastaan kuin omaisuus, joka on jokaisella ihmisellä itsessään. Luonnontilassa omaisuuden suoja voi jäädä sattumanvaraiseksi ja puutteelliseksi. Täten Nozick näkee valtion välttämättömyyden, mutta vain minimalistisessa roolissa.

Ayn Randin sallimat valtion tehtävät: 1) poliisin suojelemaan ihmisiä rikollisilta 2) puolustusvoimat suojelemaan ihmisiä ulkoiselta aggressiolta ja 3) tuomioistuimet ratkaisemaan ihmiset keskinäiset kiistat objektiivisesti. Tietyt anarkokapitalistit eivät hyväksy edes näitä julkisen sektorin tehtäviä.

Ihmiset kehittävät itseään vapaaehtoisesti, eikä julkista koulujärjestelmää tarvita. Ihmiset tulevat kouluun silloin, kun se on heille tärkeää. He opiskelevat sellaisia aineita, joita he pitävät tärkeinä ostamalla haluamiaan koulutuspalveluita ja rahoittavat itse opintonsa. Vain näin voidaan synnyttää sivistystä.

Luonnonsuojelua edistetään ulottamalla yksityinen omistusoikeus mm. jokiin, järviin, meriin ja metsiin. Uhanalaiset eläimet voidaan suojella parhaiten omistusoikeuksien avulla. Yksityisomistus on tehokkaampi luonnon turva kuin valtiovalta.

JOHTOPÄÄTÖKSET

Harisalon ja Miettisen Klassinen liberalismi on yksinkertaisesti erinomainen kirja. Se on kirja, joka pistää puhtaammankin markkinatalouden kannattajan miettimään, mihin koulukuntaan sitä kuuluisi ja mihin vetää rajan vapauden ihannoinnissa. On tervettä huomata, että liberalismin sisällä löytyy laaja kirjo erilaisia ajatussuuntia ja sen kiteyttäminen yhteen muottiin osoittautuu vaikeaksi. Vielä paradoksaalisemman tilanteesta tekee se, että USA:ssa liberalisti mielletään hyvin usein sosiaalidemokraatiksi, kun taas konservatiivit ovat vapaan markkinatalouden kannattajia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts with Thumbnails